Oikean päästökertoimen löytäminen ja valinta voi olla haastava osa hiilijalanjälkilaskentaa. Herää kysymys, miten oikea päästökerroin valitaan ja millainen vaikutus valinnalla on laskentatuloksiin. Voiko yrityksen ostotietoihin perustuvalla spend-based -laskennalla päästä luotettaviin tuloksiin?

Alkuvuodesta kirjoitimme blogin siitä, kuinka oikea päästökerroin valitaan ja millaisia vaikutuksia valinnoilla on päästölaskennassa. Blogissa käytiin läpi päästökertoimen luotettavuutta sekä sitä, millaisia vaikutuksia europohjaisilla ja fysikaalisiin suureisiin perustuvilla päästökertoimilla on.

Tarve erilaisille päästökertoimille kasvaa huomattavasti tulevina vuosina. Scope 3 -laskenta tulee monille yrityksille ajankohtaiseksi, mikäli he kuuluvat kestävyysraportointidirektiivi CSRD:n piiriin,  ja nämä vaatimukset voivat koskettaa laajasti myös esimerkiksi alihankkijoina toimivia yrityksiä. Valuuttapohjaisten päästökertoimien käyttö voi houkuttaa helppoudellaan; katsotaan vain yrityksen tilitiedoista, kuinka paljon esimerkiksi raaka-ainehankinnat ovat maksaneet laskentavuoden aikana ja etsitään kyseistä tuotekategoriaa vastaava päästökerroin. On kuitenkin hyvä huomioida, että tällaisessa laskennassa päästöt ovat yleensä huomattavasti suuremmat verrattuna fysikaalisiin suureisiin perustuvaan päästölaskentaan ja lopputuloksen tarkkuus kärsii.

Päästölaskennan tulisi perustua aina yleisesti hyväksyttyihin standardeihin, jotka asettavat vaatimukset laskennalle. CSRD:n vaatimukset ja OpenCO2.netin työkalut pohjautuvat GHG Protocol -standardeihin, jotka ohjeistavat käyttämään kulutuspohjaiseen dataan perustuvaa menetelmää viimeisenä vaihtoehtona ainoastaan silloin, kun mitään muuta menetelmää ei voida hyödyntää. Ennen kulutuspohjaista dataa tulisi käyttää joko toimittajakohtaista tai fysikaalisiin suureisiin perustuvaa keskimääräistä dataa. Päästökertoimien saatavuus paranee jatkuvasti, joten syytä pelkästään europohjaiseen laskentaan ei ole.

Päästökertoimen vaikutus hiilijalanjälkeen

Euroihin perustuvien päästökertoimien epätarkkuus lisää laskennan epävarmuutta. Ne eivät huomioi esimerkiksi maa-, yritys-, tuotantotapa- tai tuotekohtaisia eroavaisuuksia, vaan keskiarvoistavat päästöjä huomattavasti. Kahdella samaa tuotetta tuottavalla yrityksellä voi olla huomattavia eroja sekä yritys- että tuotekohtaisissa päästöissä ja nämä erot voivat johtua esimerkiksi käytetystä energiasta, tuotantokoneistosta ja raaka-aineista. Käytettäessä pelkästään kulutettuihin euroihin perustuvia lähtötietoja ei eroavaisuudet käy ilmi, eikä esimerkiksi kierrätetyistä raaka-aineista saatua hyötyä pystytä osoittamaan tällaisella yksinkertaistetulla laskennalla.

Verrataan esimerkiksi sellun valmistuksen päästöjä. Suomessa sellun valmistuksen päästöt ovat keskimäärin melko alhaiset, sillä tuotannon energia on yleensä tuotantoprosessissa syntyvää uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa bioenergiaa. Jos sellua valmistetaan 1 tonni ja päästöt lasketaan tähän massaan perustuen, olisivat päästöt noin 300 kg CO2e. Jos puolestaan sellua ostetaan 1500 eurolla, ja lasketaan päästöt valuuttapohjaisella päästökertoimella, olisi päästöt noin 970 kg CO2e. Ero näillä kahdella tavalla lasketuissa päästöissä on yli kolminkertainen.

Jos vertaillaan puolestaan Applen iPhonen valmistuksesta aiheutuvia päästöjä hintatietoihin, on ero näiden välillä suuri. Alla olevassa kuvassa on esitelty uusimman iPhone 16 -mallin päästöt, jotka Apple on laskenut ja julkaissut. Vierellä on vertailun vuoksi saman mallin hintaan perustuvat päästöt. iPhone 16 on blogin kirjoitushetkellä maksanut 999 euroa ja kuten huomataan, on ero fysikaalisen ja euromääräisen laskennan välillä todella suuri.

Spend-based -tiedot vaikuttavat hiilijalanjäljen laskennalliseen suuruuteen

Valuuttatietoihin pohjautuvat päästökertoimet eivät huomioi hinnan muutoksia tai esimerkiksi inflaatiota, joka on viime vuosina ollut melko korkea. Pelkästään euroihin pohjautuva päästölaskenta huomioi vain kohonneen hinnan ja näin ollen päästöt näyttävät nyt suuremmilta, vaikka mikään tuotantovaiheessa ei olisikaan muuttunut. Tarkastellaan tätä kirjolohen päästötiedoilla, sillä inflaation kiihtyessä kirjolohen hinta kallistui melko paljon. Keskimäärin Suomessa kasvatettu kirjolohi tuottaa päästöjä noin 5,4 kg CO2e kilogrammaa kalaa kohti. Jos kirjolohi olisi tarjouksessa 9,9 €/kg, syntyisi päästöjä euroihin perustuvalla laskennalla noin 6,5 kg CO2e / kg ja esimerkiksi 17,99 €/kg hinnalla päästöt olisivat jo lähes 11,8 kg CO2e / kg. Erot on havainnollistettu vielä seuraavassa kuvassa.

Hinnan vaikutus näkyy myös esimerkiksi kierrätysmateriaaleista valmistetuissa tuotteissa. Ajatellaan, että yritys haluaa pienentää oman tuotteensa päästöjä valitsemalla raaka-aineeksi kierrätetyn teräksen, jonka päästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin neitseellisellä teräksellä. Kierrätetty teräs voi kuitenkin maksaa enemmän ja jos näiden kahden raaka-aineen päästöjä verrataan vain kulutettujen eurojen perusteella, tulee kierrätetylle teräkselle suuremmat päästöt, vaikka todellisuudessa tilanne on täysin päinvastainen.

Yllä esiteltyjen eroavaisuuksien lisäksi spend-based -datassa on huomioitava myös valuuttamuunnokset. Kaikki päästötiedot eivät ole euroihin perustuvia, vaan valuuttamuunnoksia joudutaan tekemään keskimääräisten valuuttakurssien mukaan, mikä lisää epävarmuutta valuuttapohjaisten päästökertoimen käytössä. Lisäksi hintoihin voi liittyä muitakin epävarmuuksia; onko hinta suoraan kuluttajalle suunnattu (eli sisältääkö esimerkiksi jo myyjän katteen) tai sisältääkö hintatieto arvonlisäveron.

Luotettava päästölaskenta auttaa tekemään todellisia päästövähennyksiä

Kuten alussa mainittiin, kulutuspohjaisiin tietoihin perustuva päästölaskenta vaikuttaa helpolta, mutta lopputulos voi yllättää suurestikin. Jos päästöjä on aiemmin laskettu fysikaalisiin suureisiin perustuvilla tiedoilla, tuo kulutusdataan perustuva laskenta mukaan merkittäviä epävarmuuksia sekä todennäköisesti jopa kaksi kertaa suuremmat päästöt.

Joissakin tapauksissa valuuttaan perustuvien lähtötietojen ja päästökertoimien käyttö laskennassa on perusteltua, ja niille on siellä oma paikkansa. Esimerkiksi yrityksen hankkimien palvelujen päästöt lasketaan yleensä spend-based -tietoihin perustuen, sillä muuta tapaa esimerkiksi vakuutus- tai työterveyspalvelujen huomiointiin ei käytännössä vielä ole. Tärkeintä on muistaa, että erityisesti yrityksen toiminnan kannalta merkittävät päästölähteet, kuten raaka-aine- ja kemikaalihankinnat olisi hyvä käsitellä laskennassa fysikaalisiin suureisiin perustuen.

Mitä tarkempia lähtötietoja laskennassa pystytään käyttämään, sitä tarkemman lopputulokseen päädytään. Mahdollisimman tarkka päästölaskenta auttaa tunnistamaan ja toteuttamaan todellisia päästövähennystoimia ja osoittamaan, että yrityksen päästöt vähenevät tavoitteiden mukaisesti. Mikäli halutaan tehdä esimerkiksi CSRD:n mukaista laskentaa ja noudatetaan GHG Protocol -standardeja, tulisi ensisijaisesti hankkia toimittajakohtaista tarkempaa lähtötietoa ja päästökertoimia.

OpenCO2.net-päästötietokanta on päästölaskennan asiantuntijoiden kokoama tietokanta, josta löytyy jo yli 6000 ajantasaista päästökerrointa. Julkisista lähteistä peräisin olevien päästökertoimien lisäksi tietokannasta löytyy myös toimittajakohtaisia päästökertoimia esimerkiksi SSAB:ltä ja UPM:ltä. OpenCO2.api-rajapintaratkaisun avulla päästökertoimet voidaan liittää osaksi yritysten omia järjestelmiä. Lisäksi OpenCO2.net-alustalta löytyy standardipohjaiset hiilijalanjälkilaskurit sekä organisaatioiden että tuotteiden hiilijalanjälkilaskentaan.