Hiilijalanjälki kuvaa tietyn rajattavissa olevan kokonaisuuden aiheuttamaa ilmastokuormaa. Hiilijalanjälki voidaan laskea esimerkiksi yritykselle, kunnalle, investoinnille, tuotteelle tai palvelulle.

Ilmastokuorma aiheutuu kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4) ja typpioksiduulin (N2O), päästöistä ilmakehään. Hiilijalanjälki ilmaistaan hiilidioksidiekvivalentteina, jossa eri kasvihuonekaasujen erilaiset ilmastoa lämmittävät vaikutukset on otettu huomioon.

Hiilijalanjälkeä määritettäessä tulee ottaa huomioon kaikki tiettyyn kokonaisuuteen liittyvät välittömät ja välilliset päästöt elinkaaren aikana. Esimerkiksi yrityksen tai kunnan tapauksessa hiilijalanjälki voidaan kuitenkin määrittää valittua aikayksikköä, kuten vuotta, kohti.

Hiilijalanjälki ilmoitetaan syntyvien päästöjen massana, tilanteesta riippuen joko tonneina, kilogrammoina tai grammoina.

Päästökerroin kuvaa syntyvän päästön määrää suhteessa tuotetun tuotteen tai palvelun määrään. Päästökertoimia käytetään hiilijalanjäljen määrittämiseen.

Päästökertoimet voivat olla monen tyyppisiä riippuen niitä määritettäessä tehdyistä rajauksista. Ne voivat kuvata käytönaikaisia tai elinkaaren aikaisia päästöjä, pitää sisällään ainoastaan hiilidioksidipäästöt tai kaikki kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina ja toisinaan olla keskimääräisiä arvoja tai edustaa tiettyä ajanjaksoa. Esimerkiksi sähköntuotannon päästökerroin ilmoitetaan usein muodossa g CO2/kWh ja elintarvikkeiden päästökerroin muodossa kg CO2ekv. /kg.

Usein tuotteen tai palvelun päästökertoimesta puhuttaessa käytetään nimitystä hiilijalanjälki. Jos aivan tarkkoja ollaan, tämä pitää paikkansa vain silloin, kun päästökertoimella kuvataan elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrää hiilidioksidiekvivalentteina.

Hiilikädenjälki kuvaa tietyn ratkaisun positiivisia ilmastovaikutuksia sen elinkaaren aikana. Positiivinen hiilikädenjälki syntyy siitä, että tarjotun ratkaisun käyttäminen pienentää jonkun toisen (yleensä asiakkaan) hiilijalanjälkeä. Oman toiminnan hiilijalanjäljen pienentäminen ei sen sijaan kasvata hiilikädenjälkeä.

Saman tuotteen tai palvelun hiilikädenjälki voi olla erilainen tilanteesta riippuen, esimerkiksi eri markkinoilla, ja siksi hiilikädenjälki määritetään aina suhteessa valittuun vertailukohtaan (baseline).

VTT ja LUT-yliopisto ovat kehittäneet hiilikädenjäljen laskentametodologiaa ja julkaisseet sitä käsittelevän oppaan. Oppaan mukaan positiivinen hiilikädenjälki voi seurata esimerkiksi materiaali- tai energiatehokkuuden parantamisesta, fossiilisten materiaalien tai energian korvaamisesta uusiutuvilla, tuotteen käyttöiän pidentämisestä, jätteen vähentämisestä ja häviöiden pienentämisestä tai hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista.

Hiilikädenjälkeä voidaan käyttää esimerkiksi viestittäessä tuotteen tai palvelun ilmastohyödyistä asiakkaille tai muille sidosryhmille.

Kasvihuonekaasut ovat kaasuja, jotka imevät itseensä maapallolta vapautuvaa lämpöenergiaa ja aiheuttavat ilmakehän lämpenemistä. Ilmakehässä esiintyy luonnollisia kasvihuonekaasuja, kuten vesihöyryä (H2O), hiilidioksidia (CO2) ja metaania (CH4). Myös ihmisen toimien seurauksena, esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden poltosta ja teollisista prosesseista, ilmakehään vapautuu hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja.

Hiilidioksidiekvivalentti kuvaa eri kasvihuonekaasupäästöjen yhteenlaskettua ilmastoa lämmittävää vaikutusta.

Eri kasvihuonekaasuilla on erilainen ilmastoa lämmittävä vaikutus (GWP, Global Warming Potential). Hallitustenvälinen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisee kasvihuonekaasujen GWP-indeksit arviointiraporteissaan.

Muiden kasvihuonekaasujen GWP suhteutetaan hiilidioksidin ilmastoa lämmittävään vaikutukseen, jonka arvoksi on asetettu 1. GWP ilmoitetaan tietylle ajanjaksolle, ja hiilijalanjälkeä laskettaessa käytetään 100 vuoden tarkastelujaksoa. Esimerkiksi metaanin ilmastoa lämmittävä vaikutus suhteessa hiilidioksidiin 100 vuoden tarkastelujaksolla on 28.

Hiilineutraali yritys, tuote tai palvelu ei kuormita ilmastoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ensin tietylle kokonaisuudelle on määritetty hiilijalanjälki ja sitä on pienennetty käyttökelpoisilla keinoilla. Sellaiset päästöt, joita ei onnistuta omin toimin vähentämään, kompensoidaan osallistumalla päästöjä vähentäviin projekteihin muualla tai ostamalla päästövähenemäyksiköitä markkinoilta. Päästöjä kompensoitaessa on tärkeää varmistaa, että päästövähennysten toteutuminen varmennetaan luotettavasti.

CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) on EU:n kestävyysraportointidirektiivi, joka korvaa edellisen, ei-taloudellisten tietojen raportointidirektiivin (NFRD). CSRD-direktiivin myötä useampi yritys joutuu raportoimaan omia kestävyystietoja laajemmin ja yksityiskohtaisemmin. Direktiivin piiriin tulevat kaikki suuryritykset, listatut pk-yritykset sekä pienet luottolaitokset ja pankit.

Kestävyysraportointia tehdään jatkossa direktiiviä varten laadittujen ESRS -standardien mukaan. Eurooppalaisia kestävyystietojen raportointistandardeja on yhteensä 12 ja näistä ESRS 2 Yleiset tiedot on kaikille CSRD:n piirissä oleville yrityksille pakollinen standardi. Muiden standardien kohdalla yritys arvioi kaksoisolennaisuusanalyysin avulla omalle toiminnalleen olennaiset standardit. Yrityksen yleisiä tietoja koskevien standardien lisäksi mukana on viisi ympäristövaikutuksia, neljä sosiaalisia vaikutuksia ja yksi liikejohtoa koskevaa standardia.

ESRS E1 Ilmastonmuutos –standardi on CSRD-direktiivin mukaista raportointia varten laadittu eurooppalaisten kestävyystietojen raportointistandardi. ESRS E1 Ilmastonmuutos -standardi on ensimmäinen ympäristöön liittyvistä standardeista ja monelle yritykselle olennainen kaksoisolennaisuusanalyysin mukaisesti. Standardi sisältää ilmastonmuutoksen hillintään ja siirtymään liittyviä raportointivaatimuksia sekä vaatimuksen koko yrityksen arvoketjun kattavasta päästölaskennasta, sisältäen scope 1, scope 2 ja scope 3 -päästöt.

Standardin mukainen kasvihuonekaasupäästölaskenta pohjautuu GHG Protocol -standardeihin, mutta tuo myös joitakin tarkennuksia ja lisävaatimuksia. Scope 2 -päästöt tulee jatkossa laskea sekä markkina- että sijaintiperusteisesti ja scope 3 -päästöjen laskenta tulee pakollisiksi kaikille CSRD:n piiriin kuuluville yrityksille. Kokonaispäästöt tulee ilmoittaa sekä markkina- että sijaintiperusteisesti laskettuna ja yrityksen tulee myös raportoida päästöintensiteetti, eli suhteuttaa kokonaispäästöt omaan liikevaihtoonsa.

SBTi (Science Based Targets initiative) on kansainvälinen aloite, jonka tarkoituksena on auttaa yrityksiä asettamaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisia, tieteeseen perustuvia ilmastotavoitteita ja vähentämään yrityksen päästöjä. Myös CSRD asettaa yrityksille vaatimuksia päästövähennystavoitteiden asettamiseen ja SBTi :n mukaiset päästövähennystavoitteet vastaavat myös CSRD:n vaatimuksiin.

Yrityksen sitoutuessa SBTi:n vaatimuksiin, voi se valita joko lyhyen aikavälin tavoitteen tai sitoutua samalla myös nettonollatavoitteeseen. Lyhyen aikavälin tavoite ulottuu seuraaville 5-10 vuodelle ja siinä yritys sitoutuu vähentämään päästöjä 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti. Nettonollatavoitteessa tavoitevuosi on puolestaan yleensä vuonna 2040-2050 riippuen siitä, millä alalla yritys toimii. Nettonollatavoitteessa yritys sitoutuu vähentämään päästöjään yli 90% lähtövuoteen verrattuna. SBTi ja päästövähennystavoitteet vaihtelevat hieman sektoreittain ja tietyille energiaintensiiviseille aloille on omat tarkemmat sektorikohtaiset ohjeet sekä tavoitteet. PK-yrityksille SBTi-aloitteeseen sitoutuminen on kevyempi ja nopeampi prosessi, kuin suuremmille yrityksille.