EU:n kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) edellyttää suurilta ja listatuilta yrityksiltä kattavaa kasvihuonekaasupäästöjen laskentaa. Tämä heijastuu jo nyt myös pk-yrityksiin, joiden on pystyttävä toimittamaan tietoja tuotteidensa ja palvelujensa hiilijalanjäljistä.

Suuret pörssiyritykset joutuvat raportoimaan tämän vuoden kasvihuonekaasupäästöistään vuoden 2025 alussa. Ensi vuoden alusta alkaen myös muiden suuryritysten on tehtävä päästölaskenta ja seuraavana vuonna sama vaatimus koskee myös listattuja pk-yrityksiä. CSRD:n myötä päästöistään raportoivien yritysten määrä lisääntyy huomattavasti.

Kestävyysraportointiin sisällytettävä päästölaskenta toteutetaan CSRD:n ilmastonmuutosta koskevan ESRS E1 -standardin mukaisesti. Tämä standardi nojaa GHG Protocol -standardeihin. Yritysten on raportoitava oman toimintansa suorat kasvihuonekaasupäästöt (scope 1), ostoenergian epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt sekä sijainti- että markkinaperusteisesti (scope 2), arvoketjuunsa liittyvät epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt (scope 3) ja kokonaispäästönsä edellä mainituilla kahdella tavalla. Lisäksi yritysten on laskettava päästöintensiteetti suhteuttamalla kokonaispäästöt liikevaihtoonsa.

CSRD ja ESRS E1 edellyttävät scope 3 -päästöjen laskentaa

Aikaisemmin monet yritykset ovat laskeneet ainoastaan scope 1 ja scope 2 -päästönsä. Scope 3 -päästöjen laskenta on koettu työlääksi ja vasta harvat edelläkävijäyritykset ovat laskeneet arvoketjunsa päästöt kattavasti. Nyt kuitenkin kestävyysraportointidirektiivi vaatii scope 3 -päästöjen laskentaa. Yritykset, joiden työntekijämäärä on alle 250, voivat lykätä scope 3 -päästöjen raportointia yhdellä vuodella.

Scope 3 -laskentaan on sisällytettävä kaikki merkittävät päästöluokat, ja jos joitakin päästölähteitä jätetään laskennan ulkopuolelle, on syyt tämän rajauksen taustalla pystyttävä perustelemaan.

Monilla yrityksillä – esimerkiksi valmistavassa teollisuudessa ja kaupan alalla – merkittävin scope 3 -päästöluokka on ”ostetut tuotteet ja palvelut” (kategoria 1). Hankittavia tuote- ja palvelunimekkeitä voi olla tuhansia ja niitä voidaan hankkia ympäri maailmaa. Kaikille näille hankinnoille on löydettävä myös ajantasaiset päästökerrointiedot, jotta hiilijalanjälkilaskenta pystytään toteuttamaan.

Laskennassa on hyödynnettävä laadukkaita päästökertoimia

GHG Protocol -standardien mukaisesti laskennassa on käytettävä ajantasaisia ja laadukkaita päästökertoimia. Ensisijaisesti tulisi käyttää toimittajilta ja alihankkijoilta kerättävää ns. primääridataa. Jos tällaista ei ole saatavilla, voidaan hyödyntää ns. sekundääridataa. Parasta sekundääridataa ovat fysikaalisiin suureisiin (kg, kpl jne.) perustuvat alueelliset tai kansalliset keskiarvotiedot. Seuraavaksi paras vaihtoehto on hyödyntää esimerkiksi Ecoinvent-tietokannasta löytyviä eurooppalaisia tai globaaleja keskiarvoja. Jos mitään parempaa tietoa ei ole saatavilla, viimeinen vaihtoehto on hyödyntää kulutuspohjaista laskentaa valuuttapohjaisilla kertoimilla. Olemme julkaisseet aiemmin blogin siitä, kuinka oikea päästökerroin valitaan.

Tekemiemme analyysien ja vertailulaskelmien mukaan euromääräisten kertoimien käyttö johtaa usein jopa kaksinkertaisiin päästöihin verrattuna siihen, että päästölaskennassa hyödynnettäisiin ajantasaisia fysikaalisiin suureisiin perustuvia päästökertoimia.

CSRD ja ESRS E1 -standardi velvoittavat yrityksiä selvittämään päästötietoja ja muita vastuullisuusseikkoja toimitusketjuihinsa kuuluvilta yrityksiltä. Siksi alihankkijoina toimiville pk-yrityksille esitetään entistä enemmän kyselyjä niiden tuotteiden ja palvelujen hiilijalanjäljistä tai päästökertoimista.

Tuotteen hiilijalanjälki lasketaan ISO 14067 -standardin mukaisesti

Jos yritysasiakas vaatii alihankkijoiltaan tai palveluntarjoajiltaan päästötietoja, tällöin yritystason scope 1 ja scope 2 -päästötietojen toimittaminen ei tyypillisesti riitä vaan tuotelaskenta on tehtävä tähän tarkoitukseen kehitettyjen standardien mukaisesti. Uusin ja paljon käytetty tuotelaskennan standardi on ISO 14067. Tämä standardi ohjeistaa laskemaan päästöt tuotteen (tavara tai palvelu) koko elinkaaren kaikille vaiheille kehdosta hautaan (cradle-to-grave). Jos kuitenkin yritys toimittaa tuotteitaan toiselle yritykselle esimerkiksi sen tuotannon raaka-aineeksi, lasketaan ns. osittainen hiilijalanjälki kehdosta yrityksen portille (cradle-to-gate). Tällöin laskentaan sisällytetään raaka-aineiden hankinta ja kuljetukset sekä tuotantovaihe (A1-A3).

Tuotteen hiilijalanjälki on yhä useammin myös kilpailutuksissa huomioon otettava hankintakriteeri. Siksi pk-yritysten kannattaa laskea tuotteidensa hiilijalanjäljet jo ennen kuin niitä kysytään. Tarjousvaiheessa ei useinkaan ole aikaa lähtötietojen keräämiselle ja standardipohjaiselle päästölaskennalle. Ne yritykset, jotka ovat selvittäneet hiilijalanjälkitiedot hyvissä ajoin pärjäävät todennäköisesti myös tarjouskilpailussa paremmin.

OpenCO2.net-hiilijlanjälkialustan päästötietokannasta löytyy jo yli 5000 asiantuntijoidemme validoimaa päästökerrointa. Tarjoamme käyttöoikeuksia hiilijalanjälkilaskureihimme ja päästötietokantaamme sekä päästölaskennan konsultointipalveluja. Teemme ESRS E1 – ja GHG Protocol -standardien mukaista yritystason laskentaa (scope 1, 2 ja 3), erillistä scope 3 -laskentaa sekä ISO 14067-standardin mukaista tuotteen hiilijalanjälki -laskentaa. Lisäksi toteutamme OpenCO2.net-alustan päälle yrityksen oman hankintaketjun huomioon ottavia yksilöllisiä laskureita. Voit tutustua asiakastarinoihimme täällä.